Menu

Tyttöjen välisestä kirjallisuudesta

Romantiikkaa ja tyttökirjoja kirjoittavat tytöt, toimittavat tytöt, kääntävät tytöt ja lukevat tytöt. Isot ja pienet. Jos mies lukee tai kirjoittaa tyttökirjan, hän ei myönnä sitä. Muutama rohkelikko, joka on tyttökirjan tai rompsun lukenut ja uskaltaa myöntää, sanoo oppineensa naisista tyttöjen välisestä kirjallisuudesta enemmän kuin oli uskonut mahdolliseksi.

Nuorempana en lukenut romantiikkaa. Lapsena toki läjäpäin tyttö- ja hevoskirjoja, mutta myöhemmin, kun kävin korkeakirjallisuuden klassikkoja aakkosjärjestyksessä läpi, katselin harlekiineja ahmivia ikätovereitani pitkin nenänvarttani. Sittemmin viisastuin ja halusin kyseenalaistaa koko viihdekirjallisuuden määritelmän. Kaikkien saatavilla olevat edulliset kioskikirjat alkoivat kiehtoa minua – mikä valtava viestintäkanava ja kielellinen vaikutusmahdollisuus ne itse asiassa olivatkaan.

Uhosin Brysselin junaa odottaville opiskelukavereilleni ryhtyväni suomentamaan roskaromaaneja. Oikein kerskuin sillä, koska kukaan muu ei pitänyt ideaa ollenkaan kannattavana. Haaveen toteuttaminen ei ollut helppoa. Kesti pari vuotta ennen kuin sain selville oikean yhteyshenkilön nimen. Koko Harlequin-unelmatehdasta edusti Suomessa yksi ainoa ihminen, ja hän oli nainen. Ajatella, että oli olemassa kaupallinen ala, jossa miehillä ei ollut mitään vaikutusvaltaa.

Sen jälkeen kesti vielä pari vuotta, ennen kuin pääsin tekemään käännösnäytteen ja sain ensimmäisen romaanin suomennettavakseni. Voi että se oli hauskaa. Sain melko vapaasti kertoa tarinan suomeksi niillä sanoin ja keinoin kuin parhaaksi katsoin. Koska romantiikan kirjoittajat eivät ole kuuluisia kirjailijoita, suomentamisessa pääasia ei ole alkutekstin sanamuotojen kunnioittaminen vaan tiivis ja viihdyttävä tarinankerronta. Samalla sain toteuttaa haavettani pitää yllä ja edistää ainutlaatuisen verbirikasta suomen kieltä. Joskus tuli kustannustoimittajalta noottia: Harlequin-sankaritar ei lampsi, vaikka jalassa olisikin kumisaappaat.

Kävi miten kävi, sorvaamaani suomea oli vihdoin jaossa jokaisen R-kioskin ja K-marketin kassalla. Nyt olen pari vuotta suomentanut tyttökirjoja kirjakerhoon. Niissä on kyse aivan samasta asiasta: viihdyttävästä ja jännittävästä tarinankerronnasta tytöiltä tytöille. Koska vain tytöt tietävät, mikä tyttöjä kiinnostaa. Lisämausteena saan perehtyä eri kulttuureihin ja niihin liittyviin kiehtoviin yksityiskohtiin, kuten viimeksi Uuteen Seelantiin ja sen ainutlaatuiseen luontoon ja eläimiin. Olenkin aina halunnut matkustaa Uuteen Seelantiin. Kirja julkaistaan myöhemmin vuonna 2012.


3 comments

  1. Marcus - March 9, 2012 1:50 pm

    Roligt att få läsa dina texter igen, roligt att du skriver både på finska och engleska! Hoppas att få läsa mera intressanta texter, såväl innehållsmässigt som gramtikaliskt, i framtiden på denna blogg.

    Reply
  2. Virve - March 9, 2012 3:34 pm

    Heijssan Marcus. Vad roligt att du läste min blogg. Du får säkert läsa mera senare. Inte på svenska tror jag. Nå ja, who knows!

    Reply
  3. Virve - March 19, 2012 6:47 am

    San Franciscoon karannut ystäväni lähetti tämän mielenkiintoisen linkin, jaanpa sen tässä: http://online.wsj.com/article/SB10001424052702304450004577279622389208292.html?mod=e2tw

    Reply

Have your say

4524