Pääsin pitkästä aikaa puhumaan itsestäni, mikä on nykyisin jo ihan mukavaa. Tai no, enemmän kuitenkin ammatillisesta puolesta, jos näitä kahta voi tai edes kannattaa erottaa. On hienoa, kun tällaisia tilaisuuksia siunaantuu, koska niissä voi paitsi antaa myös saada. Siis tutustua saman alan ihmisiin, keskustella, vuorovaikuttaa ja ammentaa lisää näkemystä. Kerta kaikkiaan terveellä tavalla verkostoitua.

Onnistunut verkkoviestintä edellyttää toimivaa verkkoyhteyttä

Nyt tulee taustaa parissa pitkässä virkkeessä, joita me kieli-ihmiset osaamme rakentaa:

1) Yläasteen matematiikantuntien siedättämiseksi rustaamani runonpätkätkin mielessään vanha koulukaverini kutsui minut kertomaan monikielisen viestinnän liiketoimintaosaamisesta ja ammatillisista valmiuksista Helsingin yliopiston
Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian Kouvolan yksikön järjestämään
täydennyskoulutuspäivään.

2) Aamupäivällä kokemuksiani oli kuulemassa kollegoja, joilla suurimmalla osalla oli sama erikielisviestinnällinen pohjakoulutus kuin itselläni, ja iltapäivällä sain itse kuunnella kansainvälisen yritysviestinnän osallistujien kanssa pitkän linjan brändiasiantuntijaa ja sen jälkeen pohtia monikielisen viestinnän roolia sekä haasteita heidän organisaatioissaan.

Sana kääntäminen vie ajatukset väärään suuntaan, kun kyse on monikielisestä viestinnästä

Huh. Kai tuon olisi voinut helpommaksikin sanoa, mutta kun on hoppu päästä asian ytimeen eli osaamisesta ja asiantuntijuudesta viestimiseen. Mistä edellinen kappale ei siis ole osoitus. Omasta työstä kannattaa nimittäin kertoa mahdollisimman usein, monille, selkeästi ja kiinnostavasti, jotta muutkin kuin oman alan ihmiset sen ymmärtävät ja muistavat. Jotta pysyisi leivässä tulevinakin vuosina.

Jos olet jonkin alan asiantuntija, kannattaa säännöllisin väliajoin testata, ymmärtävätkö ja muistavatko sukulaisesi ja ystäväsi, mitä oikeasti teet työksesi. Jos ymmärtävät ja muistavat vielä seuraavana päivänä, samaa puhetta voi soveltaa potentiaalisiin asiakkaisiinkin. Kaverien kavereista ja remonttimiehistä on hyvä aloittaa. Siitä se asiantuntijabrändi lähtee.

Ymmärtämistä painotti Laaksosen Seppokin. Ja kurinalaisuutta ja systemaattista tavoitteiden asettamista. Puhuessaan ensin brändistä ja sitten avoimesta johtajuudesta. Ne liittyvät vääjäämättä

Verkostoituminen. Minä annoin kaksi korttia, Seppo vain yhden, mutta siinä on QR-koodi.

yhteen, koska ilman toimeenpanovaltaa ja johdon sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin organisaatioissa ei tapahdu mitään. Itse lisäisin listaan vielä kuuntelemisen: jos ei kuuntele, ei voi kunnolla ymmärtää, mitä toinen ihminen tarvitsee. Kun ymmärtää, on helppo tarjota asiantuntevaa apua.

“Kun saavuttaa, mihin on tähdännyt, on menestynyt”, sanoi Seppo. Siitä päästään kätevästi brändin mitattavuuteen, johon vanhat mittarit tehokkuus tai lyhyen tähtäimen taloudellinen tulos eivät enää päde. Brändiä ei voi rakentaa lyhytnäköisesti ja -jänteisesti. Ei mitään mansi- ja mustikoita. Pitää katsoa tarpeeksi kauas. Asioista pitää sopia, ja kun on sovittu, siinä pysyä, kunnes tavoite on saavutettu. Crowdsourcing ei ole joukkoistamista vaan osallistamista. (Kuvat: Virve Juhola 2012.)