Menu

Unohdetaan se k:lla alkava sana

Kääntäjä kääntää, koska rakastaa kieltä. Hänestä on ihanaa uppoutua erilaisiin teksteihin ja termistöihin, miettiä loputtomiin sanavalintojensa vivahde-eroja ja niiden vaikutuksia viestin vastaanottajaan, oivaltaa uusia ilmaisuja ja toisaalta vaalia äidinkielelleen tyypillisiä ilmaisutapoja. Kääntäminen on monelle kutsumusammatti, ja niinpä sitä valitettavan usein tehdään hinnalla millä hyvänsä.

Kun sais vain kääntää, olen kuullut aika monen kollegan sanovan ja varmaan sanonut muutaman kerran itsekin.

Muiden alojen ihmiset eivät oikein ymmärrä, mistä on kysymys. Kääntäjät ovat muuttuneet yhteiskunnan ja varsinkin viihdetuotannon kannalta näkymättömiksi ja koko käännösala on ajautunut ahdinkoon. AV-kääntäjät eli tv-ohjelmien ja elokuvien tekstittäjät ovat viime aikoina kapinoineet monikansallisen tuotantoyhtiön sanelemia ehtoja vastaan ja samalla raottaneet verhoa muidenkin kääntäjien maailmaan. Myös kansainvälisellä tasolla. Ja se on hyvä. Mutta se ei vielä riitä.

Kääntäjien itsensä on tajuttava, mikä heidän työssään on arvokasta ja miten siitä kannattaa puhua, jotta muutkin ymmärtävät.

Mitä jos ihan ensimmäiseksi unohdettaisiin kokonaan tämä k:lla alkava verbi. Se on ensisijaiselta merkitykseltään ihan liian konkreettinen ja mekaaninen, ei ulotu mielikuvallisesti lähelläkään englannin verbiä *translate*. Ei k-verbi kerro, mistä alamme ammattitaidossa on kyse. Kyse ei ole lehmänkielistä, hampurilaispihveistä eikä Google-kääntäjästä. Ei ainakaan siinä mielessä kuin ensimmäiseksi tulee mieleen. Kyllä se pihvi on jossakin ihan muualla.

Suurin osa alan ammattilaisista opiskelee monta vuotta yliopistossa tieteenalansa maisteriksi vähintään kahdella kielellä ja vähintään kahteen kulttuuriin perehtyen, sivuaineet ja erikoisalat siihen päälle. Koulutuksemme on hyvin monipuolinen, viestinnällinen ja analyyttinen. Yksinkertainenkin viesti kahdella tai useammalla kielellä voi mennä pahasti pieleen, jos ei satavarmasti tiedä tai osaa ottaa selvää, mitä jippoja kohde- tai lähdekielen kulttuuriin, aihealueeseen, kontekstiin ja kohderyhmään liittyy. Liikkuvia osia ja väärinymmärryksen paikkoja on jokaisessa viestissä, tekstissä ja aineistokokonaisuudessa vaikka kuinka paljon, ja onnistuneen monikielisen viestinnän arvo kansainvälisille yrityksille ja organisaatioille taas on todella suuri.

Tätä monikielisen viestinnän ja kielen käytön asiantuntijuuden aspektia kun muistamme alalla painottaa, niin tilanteemme k… kehittyy vielä paremmaksi. Suuret kiitokset muun muassa SKTL:n, SKTOL:n ja KAJ:n edustajille viime aikoina järjestetyistä keskustelutilaisuuksista ja alan sitkeästä edunvalvonnasta vallitsevaa epätietoisuutta vastaan. ¡Solidaridad!


6 comments

  1. Hannu - March 19, 2013 11:12 am

    Kääntäminen on auringonlaskun ammatti. On yleisesti ennustettu, että tekoälyn läpimurto tapahtuu lähivuosikymmenten aikana. Tekoäly parantaa nykyisten konekäännösohjelmien tehon ja työn laadun monikymmenkertaiseksi. Tämä blogikirjoitus kannattaa arkistoida, sillä vaikka kääntäjät rakastavat kieltä myös tulevaisuudessa, heistä 99,5 % tekee 30 – 40 vuoden kuluttua jotain aivan muuta kuin kääntää sanan nykyisessä merkityksessä.

    Reply
    • Ari - March 23, 2013 8:57 am

      On vuosi 2013, emmekä vieläkään kulje töihin lentävillä autoilla, eivätkä matkustajalentokoneetkaan ole ydinkäyttöisiä, kuten 60-luvulla lupailtiin tapahtuvaksi 30-40 vuoden kuluessa. Tekniikka on olemassa, mutta käytännössä se on näihin sovelluksiin käyttökelvotonta.

      Konekäännös on samanlainen asia. Se on jo käytössä, käännösohjelmiin voi sisällyttää konekääntimiä ja niitä voi virittää omien mieltymystensä mukaisesti. Kääntämisen tehoa se kyllä kasvattaa tietynlaisissa teksteissä, mutta laatua ei, sillä laatu on aina inhimillisen ajattelutoiminnan tulos, kuten tämänkin blogimerkinnän toiseksi viimeisessä kappaleessa kuvataan. Tästä syystä konekäännös on aina viimeisteltävä käsin, enkä oikein näe, että asia muuttuisi tulevaisuudessa miksikään.

      Ellei sitten kansalaisia totuteta merkitysopillista kohinaa sisältävään kieleen, mikä olisi suuri murhe, ja todennäköisesti saisi aikaan ankaraa kapinaa.

      Reply
  2. Virvey - March 19, 2013 2:09 pm

    Nyt jo teemme paljon “aivan muuta”: muokkaamme, tiivistämme, analysoimme, koostamme siirrämme, kanavoimme, kirjoitamme, referoimme. Mikä nyt palveleekin asiakasta parhaiten viestin perille menemiseksi. Siksi juuri on tärkeää korostaa alan kielen ja kulttuurin tuntemusta ja viestinnällistä asiantuntemusta ja ymmärtää, ettei k-nimike vastaa todellisuutta. Monikielisen viestinnän arvo vain kasvaa.

    Reply
  3. JJ - March 23, 2013 2:27 am

    Kunhan ei kukaan ala (taas) esittämään korkealentoisia ajatuksia siitä, miten alamme on translatologia tai että suoritamme translatorista toimintaa.

    Reply
  4. Suskis - March 23, 2013 7:00 am

    Olen käännöstieteestä valmistunut ja mietin, kuka käännöstieteilijöistä tutkisi tekoälyä ja rohkenisi vielä povata sen paluuta ja ns. tilastollisen menetelmän korvaamista käännöskoneissa? Käännöstieteen syventävissä kun tekoäly ei kursseilla vilahdellu edes keskusteluissa, crowdsourcing sen sijaan jatkuvasti. Voisiko joku sivistynyt antaa 2000-luvun tekoälytieteilijän nimen/ryhmän jäsenten nimet? Ja samantien, mitä tuloksia he ovat saavuttaneet?

    Jos Hannun kommentti oli Hannun omaa mutua perustuen liialliseen Matrixin katseluun, niin ei sitten mitään. Kun hoh hoijaa.

    Reply
  5. Virvey - March 24, 2013 8:38 am

    Käännösmuistien, -koneiden ja tekoälyjen kehittyminen on toki todellisuutta ja kiinnostava mahdollisuus, mutta minusta tärkeintä on koko ajan pitää mielessä, että käännöksissäkin kyseessä on aina ihmisten välinen viestintä, joka onnistuu sitä paremmin, mitä tarkemmin tunnetaan sekä lähde- että kohdekulttuuri, kohderyhmä ja etenkin kaikille ihmisille yhteiset kognitiiviset prosessit.

    Reply

Have your say

5711